<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Sivupoluilla</title>
  <updated>2019-11-14T18:17:39+02:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://reppualma.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://reppualma.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>reppualma</name>
    <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Luck]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong>Joan Barfoot</strong>,<em> Luck</em>. Phoenix 2005.<br /><br />
Philip kuolee nukkuessaan. Hänen vaimonsa Nora herää kuolleen Philipin vierestä aamulla ja huutaa; saman tien myös talossa asuvat Sophie ja Beth havahtuvat uuteen päivään, jonka jälkeen arki ei ole entisensä.<br /><br />
Barfootin kerronta on lähes armotonta...Hän ei säästele ketään henkilöhahmoista, ei eläviä tai kuollutta. Kansitekstin arvosteluviittaus Mullan alla -sarjan tyyliin osuu maaliin, vaikka hautausurakoitsija onkin vain pienessä sivuroolissa tässä kuolleen ja elävien ympärille kietoutuvassa tarinassa. Philipistä kuullaan lähinnä Noran ja Sophien kautta, joiden tunnot vähitellen avautuvat. <br /><br />
Alkutilanne on arvoituksellinen. Ketä ovat Nora, Sophie ja Beth, entä kuka oli Philip? Design-puuhuonekaluja menestyksekkäästi tehnyt Philip paljastuu Noran ja Sophien avaamisen kautta mieheksi, joka ei tyytynyt vain yhteen naissuhteeseen. Taiteilija Nora tapasi Philipin seitsemäntoista vuotta sitten sattumalta entisen opiskelukaverinsa miehenä, joka hylkäsi vaimonsa Noran vuoksi. Barfoot vihjailee pitkään töhrimisistä ja ikävästi käyttäytyneistä kyläläisistä ennen kuin paljastaa, mikä aiheutti Noran elämää pimentäneet ongelmat. Samoin vie aikansa, ennen kuin hyveisiin uskoneen ja sortuneen Sophien sekä entisen kauneuskuningattaren, nyt Noralle taidemallina poseeraavan Bethin menneisyyden haamut paljastuvat. Sophien rooli talossa on ollut hoitaa arjen asioita ja taloutta Philipille ja Noralle, Beth on tyytynyt poseeraamaan kuten Nora on tauluja varten halunnut (ja tehnyt erikoisia teesekoituksiaan), Nora on keskittynyt taiteeseensa tinkimättömästi. Erikoinen kolmikko.<br /><br />
Joan Barfootin kerronta vie mukanaan. Hän kertoo tarinan hitaasti, tarkoituksellisen kutkuttavasti viivytellen. Ainakin minä tartuin siihen koukkuun! Kirjan luvut keskittyvät pääosin kolmeen päivään, joiden aikana henkilöihin ehtii tutustua eri näkökulmista, ei vain kunkin omasta tai ulkopuolelta. Tähän halusi uppoutua hitaasti ja nautiskellen. Luck - se voi olla tuuria, onnea, onnekkuutta, mitä kullekin. Missä sattuu syntymään, kenet tapaamaan, mitä seuraa yksinkertaisesta mielijohteesta, katseesta, huudosta, kosketuksesta, ja tuuri voi olla hyvää tai huonoa. </p>]]></summary>
    <published>2009-09-21T22:11:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:21+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/luck"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/luck</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Upouusi ystävä]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong>Mike Gayle</strong>, <em>Brand New Friend</em>. Hodder &amp; Stoughton 2005.<br /><br />
Vaihteeksi miehen kirjoittama romaani, vaikka siinä onkin chick lit-henkinen kansi; rennot kirjasimet. Ei sentään sitä koukeroisempaa, joka on naiskirjailijoille varattu. <br /><br />
Brand New Friend kertoo Robin ja Jon ystävyydestä. Rob muuttaa Lontoosta tyttöystävänsä luo Manchesteriin ja jättää taakseen läheiset ystävänsä pitkin hampain. Uudessa asuinpaikassa hän tekee graafisen suunnittelijan töitä kotitoimistosta, joten hänellä ei ole edes työkavereita, joiden kanssa voisi välillä hengailla pubissa. Uusien ystävien löytäminen yli kolmekymppisenä on vaikeaa, eivätkä tyttöystävä Ashleyn ystävät tai näiden puolisot, edes Ashleyn läheinen miespuolinen ystävä Neil, tuo helpotusta. Rob tutustuu sattumalta naiseen, mutta Ashley ei tiedä, että Jo ei olekaan Joe.<br /><br />
Kirja käsittelee kahta ei-helppoa asiaa: yksinäisyyttä/uusien ystävien saamisen vaikeutta, kun ei olla enää ihan nuoria, sekä miehen ja naisen välistä platonista ystävyyttä, joka ei pyri uhkaamaan parisuhdetta. Asioita, joista ainakin ensimmäinen on tuttua monelle. Jälkimmäinen, miehen ja naisen ystävyys, on joillekin mahdollista parisuhteen ulkopuolella, monelle ei.<br /><br />
Olin napannut kirjan kevyeksi viikonloppulukemiseksi, mutta huomasin pohtivani pääteemoja paljonkin niin lukiessani kuin kirjan päätyttyä ja niiden jäätyä muhimaan mieleeni. Gayle yllätti iloisesti. Hänen seuraava romaaninsa <em>The Importance of Being a Bachelor</em> (no jo on Oscar Wilde-henkinen nimi!) ilmestyy 2010 helmikuussa, kertoo <a href="http://blogs.myspace.com/mikegayle" rel="nofollow">Gaylen blogi</a>.</p>]]></summary>
    <published>2009-09-17T15:10:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:24+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/upouusi-ystava"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/upouusi-ystava</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Samuraisyleily]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><strong>Amélie Nothomb</strong>, <em>Samuraisyleily</em>. Otava 2009. Alkuperäisteos <em>Ni d'Eve ni d'Adam</em> (2007), suomentanut <strong>Lotta Toivanen</strong>.<br /><br />
Nothombin Japaniin sijoittuvassa romaanissa kertoja, 21-vuotias belgialainen Amélie on palannut Japaniin, jossa hän vietti  viisi ensimmäistä ikävuottaan. Amélie opiskelee japania, siispä hän päättää alkaa opettaa ranskaa jollekulle japanilaiselle oppiakseen japania paremmin. Ilmoitukseen vastaa nuori mies Rinrin, joka paitsi saa tunteja Amélielta, alkaa viettää yhä enemmän aikaa naisen kanssa ja opettaja-oppilas -suhde syvenee seurusteluksi. <br /><br />
Romaanista huomaa paikoin tarkoituksellisestikin kääntämisen vaikeuden. Amélie ei oivalla “pelaamisen” käsitettä japaniksi ja Rinrinin tekemä opettaja-rakastajatar -virhe sai heti miettimään ranskankielisiä sanoja, jotka tämän on täytynyt sotkea keskenään. Alaviite näillä sanoilla varustettuna olisi tällaisessa yhteydessä ihan ok?<br /><br />
Amélien kokemuksista ja tunnoista japanilaisen hengailijamiehen vanavedessä on yksinkertaisesti riemukasta lukea. Amélie suhtautuu asioihin omaperäisesti ja rohkeasti ja selviää hämmentävästi erikoisista tilanteista, kuten illallisesta, jolla Rinrin kokkaa ja Amélie joutuu “seurustelemaan” tämän ystäville (hehän eivät puhu takaisin!) pitämällä luentoa belgialaisista oluista. Nothombin tarkkanäköisyys ja näkökulma on vinkeän kutkuttava. Kuinka paljon tästä on fiktiota, kuinka paljon kirjailijan itse kokemaa...Kerrassaan mainio kirja!</p>]]></summary>
    <published>2009-09-10T22:14:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:26+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/samuraisyleily"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/samuraisyleily</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Hyvä naapuri]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><span style="font-family:Arial;"><strong> </strong></span><span style="font-size:small;"><strong>Regina Rask</strong>, <em>Hyvä naapuri.</em> Otava 2007.</span></p>
<p><span style="font-size:small;">Raskin romaani jatkaa tv-toimittajana aiemmin työskennelleen Vappu Helanderin tarinaa. Tässä vaiheessa en ole vielä lukenut tämän ja </span><a href="http://reppualma.vuodatus.net/blog/2068106/paikka-auringossa/" rel="nofollow"><em><span style="font-size:small;">Paikka auringossa</span></em></a><span style="font-size:small;"> -romaanin väliin sijoittuvaa <em>Puhtaalta pöydältä</em> -teosta, joka kertoo Vapun poikkeamisesta Oslossa lehdistöneuvoksena. Vappu on palannut Suomeen aiottua lyhyemmäksi jääneen ulkomaankeikan jälkeen, auttamaan auto-onnettomuuteen joutuneita vanhempiaan. </span></p>
<p><span style="font-size:small;">Romaani kyllä käytännössä unohtaa syyn, jonka takia Vappu Suomeen palasi. Takakannen viittaus vanhempien onnettomuuteen saa luulemaan, että nyt käsitellään jotakuinkin aikuisen tyttären ja vanhempien yhteiseloa, mutta jo pian kirjan alussa selviää, että paluun aiheuttanut tilanne onkin jo ohi. Onnettomuudesta on kuukausia, äiti ja isä reissaavat hyväkuntoisina ja tyytyväisinä. </span></p>
<p><span style="font-size:small;">Vappu on tienhaarassa: palatako ihmisten ilmoille etsimään uutta työtä vai jäädäkö siskon vanhaan taloon Järvelään viettämään hiljaiseloa. Rask tutkailee naisen suhdetta menestykseen nousseeseen ex-mieheensä, sopeutumista pieneen kuntaan, tutustumista naapureihin ja laittaa Vapun miettimään, minkälaista elämää tämä oikeastaan haluaa.</span></p>
<p><span style="font-size:small;">Tutun oloista pohdintaa; irtiotto, jäädäkö pienempiin ympyröihin, voisiko siellä olla paremmin kuin suuressa maailmassa. Jotenkin orastava suhde “hyvään naapuriin” jää vähän vaisuksi; ei siitä olisi ihan nimeksi tälle romaanille ollut. Eli...kansi ja nimi lupasivat hieman toisin painottuvaa tarinaa, mutta Vapun tarinana tämä oli minusta ihan mainio. Hauskin kohta oli piikikkäästi kuvattu talonkatsojaperheen vierailu. </span></p>]]></summary>
    <published>2009-09-01T18:53:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:29+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/hyva-naapuri"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/09/hyva-naapuri</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Lumous]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><b>Donald Spoto</b>,<i> Lumous. Audrey Hepburnin elämä.</i> Ajatus kirjat 2009. Alkuteos <i>Enchantment: The Life of Audrey Hepburn</i>. Suomentanut <b>Ruth Jakobson.</b><br /><br />Vaihteeksi elämäkerta luettavana. Totta kai viehkeän Audreyn katse kirjan kannesta pysäytti ja lainasin kirjan, tarkoituksena selailla ja lukea palasia sieltä täältä. Lukaisinkin opuksen jokseenkin kokonaan, vaikka elokuvahistoriaa kirjaava teos onkin paikoin rasittavaa nimienpudotteluineen. Siinä mielessä kirja antaa eniten aidoille leffafriikeille, jotka saavat lisää detaljeja elokuvamaailmasta muistipankkiinsa. En itse niin innostu tunnetuiksi mainituista henkilöistä (ehkä Amerikassa tunnettuja aikanaan tai edelleen leffaentusiastien joukossa) ja heitä ohessa valaisevista yksityiskohdista.<br /><br />Audreyn lapsuus isän hylkäämänä, sodanaikaiset kokemukset miehitetyssä Hollannissa, tanssijahaaveista liikkeelle lähtenyt esiintyjän ura, revyyroolit Lontoossa - siitä se alkoi. Kaunis neitokainen kiinnitti huomiota sen verran, että pääsi pikkuruisiin rooleihin ABPC-yhtiöllä, mutta vasta rooli Monte Carlossa kuvatussa <i>Monte Carlon lemmikki</i>-elokuva toi hänelle kunnon onnenpotkun: ranskalainen kirjailijatar Colette huomasi hänet filmauksessa ja ilmoitti haluavansa Audreyn Broadway-tuotantoon, Coletten pienoisromaaniin pohjautuvan Gigi-näytelmän sankarittareksi.</p>
<p>Onnistunut suoritus näyttämöllä oli vasta alkuetappi maineeseen, kun Audrey meni kohta filmaamaan läpimurtoelokuvansa <i>Loma Roomassa</i>, jonka virallinen tähti oli <b>Gregory Peck</b>. Siitä elokuvasta alkoi häikäisevä ura, johon mahtui niin aidosti hyviä kuin Spoton heppoisemmiksi kuvaamia tekeleitä, mutta moni niistäkin on jäänyt suosioon ja elämään nimenomaan Hepburnin säteilyn ja huikean tyylin ansiosta. <i>Kaunis Sabrina, Aamiainen Tiffanylla, Charade, Nunnan tarina, Kuinka miljoona varastetaan,</i> jne. Joukossa on kyllä monta suosikkiani, juuri Hepburnin loiston takia. Kauniin Sabrinan pökkelöt miestähdet, uh!</p>
<p>Vaikka Hepburn varjeli yksityisyyttään uransa alusta asti, on Spoto eri lähteistä kaivanut esille tarkempia tietoja myös tämän miesssuhteista. Hepburn seurusteli usein vastanäyttelijöidensä kanssa, eikä esimerkiksi avioliitto <b>Mel Ferreriin</b> estänyt häntä miessuhteista muiden kanssa. Kaipaamiaan lapsia Hepburn sai kaksi: Sean-pojan Mel Ferrerin kanssa, Luca-pojan seuraavan puolisonsa, italialaisen <b>Andrea Dottin</b> kanssa. Viimeisten vuosiensa kumppanina Hepburnilla oli <b>Robert Wolders</b>. Audrey Hepburn omistautui viimeisinä vuosinaan UNICEFin hyväntekeväisyystyölle.</p>
<p>Onko niin, että on hienompaa lukea näitä juttuja kovakantisesta kirjasta kuin naistenlehden muutaman aukeaman nostalgisesta tähtitarinasta?</p>]]></summary>
    <published>2009-08-25T20:43:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:31+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/08/lumous"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/08/lumous</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Paikka auringossa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><b>Regina Rask</b>, <i>Paikka auringossa</i>. Otava 2005.</p>
<p><br />Kirjaston palautettujen hyllystä tämäkin tuli mukaan. Hmm, Raskin romaani ei ole mitenkään omaperäisesti nimetty, vaikka teksti on taitavaa ja jotenkin...laajaa yleissivistystä osoittavasti kirjoitettua. Sopii tietysti siihen, että päähenkilö Vappu Helander on Polttopiste -tv-ohjelman toimittaja ja joutuu katsomaan voimattomana sivusta, kun ohjelmasta pois lähteneen juontajan tilalle palkataan nuori ja kokematon Linnea Limsiö, neitonen joka pääsee suoraan valokeilaan. Keski-ikäinen puolisinkku Vappu on tyytymätön elämäänsä muutenkin, mutta kateellisuus alkaa myrkyttää hänen elämäänsä Linnean voittokulun jatkuessa työpaikalla. Vapun miesystävä on sähköpostin päässä Unkarissa vuorotteluvapaalla ilman häntä, eikä sekään suhde tunnu menevän hyvin.<br /><br />Raskin romaanin parasta antia ovat hänen entisen oman työmiljöönsä kuvaus myös ihmissuhdekiemuroineen sekä Vapun kitkeröityneen mielen luonteva purkaminen sekä hyvä kieli. Heti tietää, että tässä ei ole saatu briiffausta joltain kaverilta siihen, miten ohjelmia tehdään, jotta tietoa voisi käyttää tarinansa taustamateriaalina. Vappu näyttäytyy aitona väsähtäneenä ja tyytymättömänä itsenään, älykkäänä mutta nyt kateuttaan herpaantuvana naisena, joka on pysähtynyt tuttuihin kuoppiinsa liian pitkäksi aikaa ja tarvitsee ravistusta. Tarinan loppu tuntui hieman lattealta, mutta sai selityksensä siitä, kun googlasin kirjailijan ja selvisi, että jatko-osa <i>Puhtaalta pöydältä</i> oli ollut tulossa. Kaipa sekin on haettava kirjastosta luettavaksi, niin selviää,  saiko Vappu elämänsä virkeämmille urille.</p>]]></summary>
    <published>2009-07-21T10:26:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:33+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/07/paikka-auringossa"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/07/paikka-auringossa</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Rakkaus kuin lupiininkukka]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><a href="http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=281&amp;component=/PublishDB/Kirjailijat_kirjailijaesittely.asp&amp;recID=100" rel="nofollow">Pirjo Rissanen</a>, Rakkaus kuin lupiininkukka. Gummerus 1999.</p>
<p>Lupiininkukka ei tule ensimmäisenä rakkauden symbolina mieleen. Tienvarsilla ja villiintyneissä pihoissa lähes rikkaruohon lailla rehottava (toki sinänsä kaunis ja väriläiskänä mukava) kasvi, joka on vieraslaji Suomessa ja valtaa elintilaa kotoperäisiltä kasveilta. Ei siis syki luontevasti romantiikkaa, mutta ehkä tässä yllättävää yhdistelmää haettiinkin.</p>
<p>Parikymppinen Kaisa Ryyppö on elänyt turvallisissa ja jopa vauraissa oloissa teollisuusneuvoksen/yrittäjän tyttärenä Helsingissä ja hänen elämänsä voisi jatkua täysin turvallisia latuja avomiehen kanssa edelleen, mutta hän alkaa tajuta elävänsä tyhjäkäynnillä ja kaipaavansa muutosta.  Kaisa on salaa kapinoinut ja jättänyt hakematta opiskelupaikkaa - ei mitenkään radikaalia, mutta edes jonkinlainen osoitus omasta aivotoiminnasta.</p>
<p>Ensi askeleena muutokseen nainen jättää avomiehensä ja muuttaa takaisin kotiin - huh huh - mutta terästäytyy sitten oikeasti ja lähtee maaseudulle saatuaan sihteerin paikan vanhan rouvan luona. Työ tosin osoittautuu muuksi kuin rouvan muistelmien kirjoittamisessa avustamiseksi, mutta samalla aiemmin saamaton ja epäkäytännöllinen Kaisa alkaa oppia käytännön taitoja ja löytää omaa elämäänsä. Hankalana pidetty Alma-rouva ja Kaisa vaivihkaa myös ystävystyvät, vaikka elo saman katon alla ei olekaan helppoa. Se pakollinen mies, naapurin Holopainen, tuntuu lähes sivujuonteelta tähän romaaniin, jossa muut muutoksen ainekset nousevat etusijalle. Romantiikka ei kuki rajuna, vaan siellä jossain takapihalla tai tienvarressa. Vähän niin kuin ohimennen. Pääpaino on Kaisan muutoksessa.</p>
<p>Rissasen teoksessa on tiettyä viehätystä, joka syntyy pikkukylän ja vanhan talon miljöön sekä tämänkaltaiseen rakkausromaaniin epätavallisen rauhallisesta ihmiskuvauksesta, jossa on lempeää huumoria ja ymmärrystä. Savolaisromanssissa ei hötkyillä tai hehkutella turhia.</p>]]></summary>
    <published>2009-07-13T10:23:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:36+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/07/rakkaus-kuin-lupiininkukka"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/07/rakkaus-kuin-lupiininkukka</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><i>Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä</i>. Helsingin kaupunginteatteri, Lilla Teatern, ke 15.4.2009 klo 19. Kirjoittanut <b>Bengt Ahlfors</b>, esittäjä <b>Lasse Pöysti</b>.</p>
<p>Säntäsin lippuluukulle noin viittä vaille ja onnisti: sain vielä taittopenkille, penkkirivin 5 päähän lipun. Lasse Pöystin näkeminen lavalla livenä ja vieläpä monologinäytelmässä on harvinaista herkkua!</p>
<p>Yksinäinen, Caloniuksenkadulla 7. ylimmässä kerroksessa asuva mies on elänyt talossa koko elämänsä, syntymästään 12.11.1929 saakka. Äidin jälkeen hänelle seuraa pitänyt Kafka -koira kuoli myös pois, joten mitä jäi jäljelle? Enok. Ja vieläkin huikean epätoivoinen, mutta urhea tapa hakea kontaktia edes jostain, vaikka tuntemattoman hautajaisista. Tragikoominen sankari palvoo samana päivänä syntynyttä Grace Kellyä, muistelee naapurin ilkimystä, ajaa tai on ajamatta hissillä ja tunnustaa tuskansa, mutta myös ironian tajunsa.</p>
<p>Fyysisen kunnon ylläpitäminen ilman hissiä on lääkärin määräys, mutta tohtori ei ole voinut kirjoittaa takuuvarmaa reseptiä yksinäisyyden ja alakulon torjumiseen.</p>
<p>Näytelmä palautti hienolla ja surumielisellä tavalla mieleen yksinäisen vanhan miehen, jonka kohtasin äskettäin Imatralla vain muutama päivä sitten. Oli elämys saada nähdä tämä esitys, jonka päätteeksi yleisö palkitsi Pöystin nelinkertaisilla aplodeilla, viimeiset seisten. Kunnia mestarille!</p>
<p> </p>]]></summary>
    <published>2009-04-18T19:26:01+03:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:38+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/04/mies-joka-kieltaytyi-kayttamasta-hissia"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/04/mies-joka-kieltaytyi-kayttamasta-hissia</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Paniikki]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><em>Paniikki</em>, Ad Astra -teatteri, Jyväskylä la 21.3.2009 klo 19:00. Ohjaus <strong>Janne Lahti</strong>a.<br /><br />Mika Myllyahon näytelmä kolmesta miehestä hermoromahduksen partaalla  sai ensi-iltansa Ryhmäteatterin näyttämöllä 2005. Helsingin versio jäi väliin, joten onneksi esityksiä on siitä nyt tarjolla muuallakin (nyt mm. Tampereella ja Jyväskylässä). <br /><br />Perusinsinööri Leo (<strong>Matti Tulla</strong>) soittaa keskellä yötä vanhan ystävänsä Maxin (<strong>Tuomas Koskela</strong>) ovikelloa ja anoo tältä apua: puoliso Mari on käskenyt hänen pysähtyä miettimään asioita ja palaamaan vasta sitten kotiin. Max ottaa kaverin vastentahtoisesti luokseen, muttei haluaisi suostua Leon vaatimaan viikon pikaterapointiin, eihän hän ole alan ammattilainen, vaan graafinen suunnittelija. Maxin veli Joni (<strong>Jani Ahonen</strong>), narsistinen ja omahyväinen talk show-juontaja pistäytyy paikalla kiireidensä keskellä ja sohlaa joka suuntaan, yrittääpä houkutella Leoa omaan ohjelmaansa avautumaan kaikelle kansalle. <br /><br />Jokaisella miehistä on oma ongelmansa. Leo on joutunut paniikkiin, koska ei ole tajunnut minkään olevan tavallisessa elämässään vialla; hän yrittää löytää niin ongelmaa kuin sen ratkaisua. Max on paniikissa vetäytynyt itseensä ja pelkää ulkomaailmaa. Hänellä on pakkomielle lukituista ovista, vaikka onkin sulkenut itsensä sisälle. Rakkautta ja sitoumuksia välttelevä Joni torjuu ongelmiensa olemassaolon, mutta joutuu vaikeuksiin työpaikalla. Hän yrittää kuitenkin omalla tavallaan auttaa niin Maxia kuin Leoa. Miehet eivät jätä toisiaan yksin.<br /><br />Leo astuu kauimmas omasta elämästään ja siitä, että asiat rullaisivat aina totutulla tavalla eteenpäin. Hän kokee konkreettisimman muutoksen; Matti Tulla sopii rooliin hyvin. Tuomas Koskelan Max on paikoin jopa erinomainen, ristiriitainen heikon ja vahvan yhdistelmä. Miehistä Joni käy panikoi hahmolleen sopivasti näyttävimmin, mutta lopun näytösluonteinen kohtaus ei kuitenkaan tunnu johtavan muutokseen? Ahonen tekee vahvan ja itseriittoisen hahmon, mutta haparoi tässä esityksessä välillä. Toivoisin näkeväni Jani Ahosen vielä herkässä ja vakavassa roolissa. <br /><br />Ei ollenkaan hassumpi teatteri-ilta - hakkaa telkkarin kevyesti. Toivottavasti katsojat jo löytävät tämän näytelmän! Suosittelen eritoten miehille. Mars katsomoon.</p>]]></summary>
    <published>2009-03-21T23:29:01+02:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:40+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/03/paniikki"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/03/paniikki</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Sotahevonen]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<p><em>War Horse</em>, National Theatre, Lontoo 7.3. klo 14:00. Perustuu <strong>Michael Morpurgo</strong>n romaaniin, sovittanut <strong>Nick Stafford</strong>. Ohjaus: <strong>Marianne Elliot</strong> ja <strong>Tom Morris.</strong><br /><br />Olin aivan sattumalta National Theatren luona lauantai-iltapäivänä ja huomasin että <em>War Horse</em> on alkamassa vähän yli puolen tunnin päästä. Olin kuullut ylistystä näytelmästä toisen teatterin lippua jonottaessani (yksi kanadalaisrouva oli nähnyt sen keskiviikkona ja oli hankkinut lipun myös lauantai-illaksi!), joten päätin kokeilla onneani ja menin palautuslippuja odottavien jonoon. Edelläni jonossa olleet luovuttivat jo ja tyytyivät seisomapaikkoihin päästäkseen katsomoon - mutta viittä vaille  minua onnisti ja sain sen ainokaisen juuri palautetun istumapaikkalipun!<br /><br />Pienen maatilan isäntä huutaa juovuspäissään täysiverisen varsan huutokaupasta. Perheen poika Albert saa vastuun Joey-varsan kasvattamisesta ja kiintyy siihen syvästi. Joey ei kuitenkaan ole syntynyt työhevoseksi, joten pientila raskaine oloineen on sille hankala paikka. Isä haluaa hevosesta rahat pois ja tilaisuus tulee viimein, kun ensimmäiseen maailmansotaan värvätään sotilaita ja upseeri iskee silmänsä hienoon hevoseen. Tarina seuraa Joey-hevosta rintamalla niin hyvissä kuin huonoissa käsissä, samoin sotilaaksi värväytyneen Albertin tietä etsimässä rakasta hevostaan. <br /><br />Näytelmä on sovitettu näyttämölle lapsille kirjoitetun Michael Monpurgon romaanin pohjalta.<em>War Horse</em> on tarina uskollisuudesta ja rohkeudesta, samalla hevosen ja pojan välisestä vahvasta siteestä, rakkaudesta. Myös sodan kipeys välittyy - muistelin <strong>Kristian Smedsin</strong> hienoa <em>Tuntematonta sotilasta</em> omassa Kansallisteatterissamme. <br /><br />Sotahevonen on uskomattoman hienosti toteutettu näytelmä. Lavastus on karu, mutta näyttämön tähtiä ovatkin erityisesti nuket. Oikeiden hevosten kokoiset, kevyestä materiaalista valmistetut läpikuultavat hevoshahmot liikkuvat lavalla ja niiden alla ja vieressä näkyvät koko ajan selvästi hevosia liikuttelevat näyttelijät. Yhden hevosen luontevaan liikehdintään tarvitaan pari, kolme hevosnuken jäseniä liikuttavaa ihmisnäyttelijää; etu- ja takajalkojen ja jopa korvien liikuttelu luo hämmentävän aidon tuntuisen kuvan hevosen liikkeistä. Hevoshahmojen lisäksi lavalla vierailee myös muita nukkeja, kuten lentäviä lintuja ja maatilan äkäinen hanhi.<br /><br />Näytelmän musiikkikin oli koskettavaa: <strong>Tim van Eykenin</strong> herkän kauniit laulut, samoin pari kuorokohtausta osuivat minuun täysillä. Näyttelijät tekivät samoin loistavaa työtä, mutta täytyy sanoa, että keskiössä oli Joey-hevonen. Esitys oli eheä kokonaisuus, jonka osat täydensivät toisiaan huikeasti. Pyyhin silmiäni jo ennen väliaikaa, mutta näytelmän lopussa nenäliinoja kaivettiin esille joka puolella. Harvoin esitys koskettaa näin vahvasti.<br /><br />Britanniasta vietiin sotarintamalle noin miljoona hevosta, joista 62 000 tuotiin takaisin. Ranskasta valloitettiin ja tuhottiin ensimmäisessä maailmansodassa 10% ja siellä oli ollut ennen sotaa 407 000 hevosta, mistä hevosia jäi jäljelle 32 000. Myös muista kotieläimistä jäi jäljelle vain murto-osa. Sota oli siis paitsi ihmisten ja maan, myös eläinten tuhoamista.<br /><br /><a href="http://www.nationaltheatre.org.uk/45507/about-the-show/image-gallery.html" rel="nofollow">Kuvia näytelmästä</a></p>]]></summary>
    <published>2009-03-20T12:02:01+02:00</published>
    <updated>2019-11-14T18:13:42+02:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/03/sotahevonen"/>
    <id>https://reppualma.vuodatus.net/lue/2009/03/sotahevonen</id>
    <author>
      <name>reppualma</name>
      <uri>https://reppualma.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
