Anthony Capella, The Food of Love. (Time Warner Books 2004)  

The Food of Love on ilmestynyt suomeksi nimellä Ruokaa amore. Teos on aistillinen ja kiehtova kolmiodraama miljöönään italialaiset keittiöt - alkaen huippuravintolan kiihkeän säntillisestä tunnelmasta pikkuruiseen kotikeittiöön. Komea naistenmies, tarjoilija Tommaso teeskentelee olevansa loistava ravintolakokki, jotta saisi Roomassa taidehistoriaa opiskelevan amerikkalaisen Lauran sänkyynsä. Laura uskoo löytäneensä miehessä taivaallisen yhdistelmän: kotikeittiöateriat ovat kuin toisesta maailmasta ja Laura lumoutuu täysin. Ikävä kyllä mestarikokkina keittiön oven takana häärii kuitenkin todellisuudessa Tommason paras ystävä Bruno, joka oli ehtinyt ihastua Lauraan jo ennen kuin naisen ja Tommason suhde alkoi.

Bruno ahertaa salassa yhä upeampia ja kiihottavampia ruokalajeja voidakseen tyydyttää salaa rakastamansa Lauran herkkää makuaistia, mutta afrodisiakkien ja huippuraaka-aineiden taidokas yhdistely ajaa samalla naisen yhä tiukemmin Tommason syliin. Tommaso joutuu yhä syvemmälle harmittomana pitämänsä petoksen uumeniin, sillä hän joutuu esiintymään huippukokkina myös Lauran ystävien edessä ja saa lopulta tarjouksen perustaa oma ravintola ihmeellisille rakkauskeittiön luomuksilleen. Bruno ja Tommaso jättävät huippuravintolan, jossa ovat työskennelleet ja tarttuvat tarjoukseen. Tommaso on uuden ravintolan nimellinen kokkitähti, kun Bruno raataa yhä viettelevämpien ruokien parissa keittiössä ja ravintolan suosio kasvaa kasvamistaan. Asiakkaat syttyvät ruokalajeille ja niiden myötä toisilleen, mutta Tommaso alkaa väsyä rooliinsa ja kyltymättömään Lauraan. Kun reseptit muuttuvat yhä vaativammiksi, käy Brunon, Tommason ja Lauran tilanne kestämättömäksi; kattila kiehuu yli. On palattava perusasioihin, perusmakuihin, perusresepteihin.

Ostin kirjan käytettynä pokkarina saadakseni lomalle jotain hauskaa ja herkullista lukemista. Olin sitä ennen yrittänyt loman aluksi syventyä toiseen ruoka-aiheiseen romaaniin (John Lancasterin The Debt to Pleasure), mutta en vieläkään jaksanut innostua päähenkilö Tarquin Winotin edesottamuksista alkua pidemmälle. The Food of Love sen sijaan ahmaisi minut mukaansa. Tämä rakkauden, reseptien ja intohimojen keitos ihan lumosi;  Brunon intohimo ruokaa ja Lauraa kohtaan, Lauran intohimo makuihin ja makuaistien stimuloimiin, hmm, lihan iloihin, ja kontrastina näille kahdelle rennompi Tommaso, jolle kaikki keinot ovat sallittuja kun kyseessä on kaunis nainen.

Mutta ei tuo vielä mitään, sillä kirjaa lukiessa tuli tajuton himo niihin herkkuihin, joita Capella säälimättömän houkuttelevasti kuvasi! Tekstin italiankieliset herkkujen nimet maistuvat nekin suussa ihanilta. Pitää siis yrittää virittäytyä italialaiseen makumaailmaan vaikkapa Maarit Enkovaara-Astraldin mainioiden italialaisten keittokirjojen avulla tässä Italian matkaa odotellessa (ehkä jonain vuonna), sillä tällainen romaani on mitä parhain Italian matkailumainos. Siitäpä muistuikin mieleeni se taivaallinen salaatti Radda in Chiantin naapurikylän pikkukuppilassa Toscanassa muutama vuosi sitten...