On outoa olla kaupunkikäynnillä, ihan sähköisessä maailmassa.

Olen viettänyt yli puolitoista kuukautta saaressa ylellisyytenäni kaasulla toimiva jääkaappi ja keittotaso; arki on sujunut sulavasti. Kiitos sen lämpimän toukokuisen (kaipa se oli jo silloin, ajantajuni ei ole tuolta jaksolta kovin tarkka) viikon, jolloin järviveden lämpö nousi liki +20 asteeseen ja peseytyminen raikkaassa vedessä oli tovin miellyttävämpää...Etenkin sinä kesäkuun alun aamuna, jolloin kapusin pari rappusta alas veteen hyytävässä tuulessa ennen aamukuutta ja olin kiitollinen siitä, ettei vesi ollut ihan jäistä enää!

Sauna näet oli remontissa, enkä päässyt peseytymään lämpimällä vedellä kunnolla saaressa. Satunnaiset koti/kaupunkikäynnit merkitsivät siis riemukasta käyntiä suihkussa. Oo, lämmintä vettä! Suoraan hanasta!

Mutta silti: saarielämä mökillä on ollut mitä parhainta aikaa. Heräämistä aamuvarhaisella linnunlauluun, kömpimistä huussiin, säätiedotusten kuuntelemista radiosta, remonttitouhua ja lukemattomia tunteja vasaran/sorkkaraudan varressa, mitä mainiointa kirvesmiesseuraa, puutavaran ja muiden remonttitarpeiden roudaamista ja kanniskelua, valmisbetonisäkkien ja tiilien kantamista, purku-urakan muuttumista rakennustyömaaksi ja lopulta saunan onnellista valmistumista. Siinä samalla kasvoivat elämäni ensimmäiset hauikset. En siis valita!  Mitä siitä, jos maalisuti hieman tympii, kun upouusi kiuas palkitsee pehmoisilla löylyillä. Kivet ladoin paikalleen omin käsin. Eikä niitä ollut kuin noin parisataa kiloa. Kauniisti kiertävät hormia, antavat lämmön, joka hivelee ihoa, kuumentaa pesu- ja tiskiveden, tuo hyvän olon. Puhtautta sielulle ja ruumille.

Päivääkään en vaihtaisi pois.

Aurinkopaneeli kännykän latausta varten? Katsotaan nyt. Onhan sitä tähänkin asti pärjätty ilman.