Astelin kahvilassa lehtihyllylle. Katsoin, että onpa tuossa yllättävän siisti vanha lehti, kiiltäväkantinen ja sormenjäljetön tammikuinen aviisi.

Ehei! Olivia -lehti, tuo Bonnier-kustantamon lahja Suomen yli kolmekymppisille naisille, onkin näemmä oikein ultramoderni edelläkävijä. Tänään 22.11.2007 lehden kannesta paistoi teksti 08/Tammikuu. Oli pakko varmistaa lehden selkämyksestä, pitääkö tuo panovirhe paikkansa. Kyllä! Varsinainen epäajankohtaisnumero siis. Minkä kuukauden lehti onkaan myynnissä sitten tammikuussa, jos nyt eletään jo joulun ohittanutta aikaa?

Lehti onnistui todella herättämään mielenkiintoni. En tosin muista vieläkään, mitä kiiltävässä kannessa luvattiin, sillä kaikki huomioni kiinnittyi tähän tulevaisuudenselailukappaleen päiväykseen.

Avasin jännityksellä ensimmäisen aukeaman. Toisen aukeaman. Kolmannen jälkeen aloitin kosmetiikka- ja rättimainossivujen laskemisen, ennen kuin jo sivulla 15 tuli yllättäen vastaan toimituksellista aineistoa: sisällysluetteloa peräti 1+1/3 sivun verran! Mahtavaa! Eikä siinä vielä kaikki! Henkkamaukan glamour-tyyliin kuvatun alusasuliitteen ja seuraavien kosmetiikkamainosten jälkeen jo sivulla 18 törötti pääkirjoitus, jossain sivun 27 paikkeilla taisi tulla ihan jutuntapaista.

En innostukseltani malttanut olla laskematta tämän hienolle paperille painetun julkaisun mainosten sivumäärää (ainakin 56/172). Ilmoitusmyynti siis toimii. Entä sisältö? Rättijuttua taiteellisemmin tai kaupallisesti, totta kai. Lopusta löytyi ruoka-aiheista tarinaa ja keskivaiheille oli tainnut eksyä myös vakavamman oloista sisältöä, mutta apua! Kenelle "yli kolmikymppiselle" tämä lehti on tarkoitettu? Entä mikä liittää sen sisällön johonkin tammikuuhun? Sekö, että kuvissa on villatakkejakin? Onpa superajankohtaista, anteeksi, edelläkäyvää. Eikös tammikuussa pitäisi jo alkaa pääsiäisvaatteiden sesonki?

Totta kai pysähdyin myös lukemaan jotain. Loppupuolen juttu "21 gurujen ruokavinkkiä" oli pakko vilkaista. Numeroiduista otsikoista minua innosti erityisesti vinkki 11, Juo samppanjaa arkenakin. "Samppanjalla on turhaan luksusleima", itki siinä siteerattu Didier Elena, joka pyörittää kahden Michelin-tähden ranskalaisravintolaa. Mitä! Eivätkö asiakkaat siellä skoolaakaan käsinpoimittujen rypäleiden nektarilla? Eikö raukoilla ole varaa juoda kuin hanavettä tuossa kuppilassa?

Toki gurujen vinkeissä oli myös muutama toisenlaisella huumoriannoksella ryyditetty ehdotus, kuten "satsaa raastimeen", "syö juurta", "hauduta sinistä teetä" tai "nauti ihana aamiainen". Kakkossuosikkini vinkeistä oli kuitenkin "satsaa espressokeittimeen". Barista Jon Nieminen, Café Art, Turku, kehotti ihmisiä olemaan pihistelemättä espressokeitintä ostaessaan, sillä "alle 500 eurolla ei saa hyvää".  Hävetköön kulunut mutteripannuni. Huono, huono, huono!

Etupainoiseksi on mennyt elämä. Ei riitä etukortti, on oltava myös ajallisesti edellä muita. Joulu on passé ennen kuin vanha kunnon joulunavausmarkkinointi on täysillä pyörimässä.

Sorry, Olivia. Minä haluan elää tätä päivää. Sattuu vaan olemaan vähän eri lifestyle meikäläisellä, näin marraskuussa.