Sain leiman oikeaan kämmenselkääni plus kehoituksen kirjoittaa kirkkaanpinkkiin paperilappuun substantiivi. Taitettu lappuseni päätyi sitten hattuun tai myssyyn, kumpi se nyt lie ollut. Juomatehtaan Studiolla alkoi improvisaatioteatteri Ässiä hatusta-ryhmän improesitys Tänään vieraana.

Lämmittelyksi käsi nosti hatusta villatakki-lapun. Pari Koita, Nukka, Hius ja Villatakki itse velloivat hetken näyttämöllä ennen kuin yleisöä lämmiteltiin vielä Jaakko kulta-kaanonilla. Sitten pyydettiin yleisöltä attribuutteja näyttelijöiden hahmoille; liki kaikki ujosti lausutuista sanoista/asioista otettiinkin mukaan esitykseen, kuten yhdelle iäksi yhdelle 99 vuotta, hotellille nimeksi jotain Abrakadabran tapaista mahdottoman vaikeasti lausuttavaa ja punapaitaiselle salainen toinen perhe.

Valomestaroija kontrolloi siirtymiä kohtauksista toiseen, sello ja huuliharppu (jos kuulin oikein) säestivät tarvittaessa. Kilpailevista Velocity ja Gravity-firmoista käväistiin Kuusamon hangilla hiihtelemässä, ennustajaeukko katsoi menneitä ja tulevia, 99-vuotias täti pääomasijoitti nörttifirmaan, Makkonen tienasi firmakaupalla, postinainen lääkitsi kaikkia ongelmia termoksella ja pullalla, Jarkko eli vähintäänkin kaksoiselämää niin privaatissa kuin työn puolesta ennen kuin hajosi ja päätyi lepositeisiin, Gutenberg myötäili ja kieroili ja hotellin härdäävä daami hösötti. Lopulta miljoonat käärikin ennustajaeukko. Häntä kuten monia muitakin kutsui lopulta Kuusamo, tuo rauhan ja puhtaiden hankien tyyssija.

Tarinaa alkoi muotoutua hitaan alkuhiihtelyn jälkeen, mutta se levisi rönsyiksi liikaakin ennen kuin porukka huomasi suunnata voimia samaan suuntaan. Yritysvakoilun avulla tuotettu makrokristallipallo muotoutui sähköpostin ja pelikonsolin sisältäväksi supertuotteeksi vasta loppumetreillä. IT-firman nörttislangia ja etenkin markkinointihöpötyshapatuspuhetta olisi mahtunut rohkeasti enemmänkin sekaan, sillä tuossa kontekstissa ne toimisivat loistavasti.

Nukka, villatakin Nukka, sinun piti yleisön valittuna palata näyttämölle alkulämmittelystä? Unohdit meidät.

Tänään vieraana -esitys päätyi olemaan jotain Kristallia, Kuusamoa, jotakin (unohdin jo!) ja kaksoiselämää. Ehkä meitä olisi pitänyt olla enemmän katsomossa, että fiilis olisi noussut korkeammalle tai sitten marraskuun harmaus vain sattui nujertamaan improvirtuoosit. Olin itse ekaa kertaa katsomassa kokonaista pitkää 1,5 h improesitystä (eikä vain sketsin pituisia pätkiä) livenä. Tämä kokemus oli ok eli seurasin mielenkiinnolla, miten, minne ja mihin esitys menee tai päätyy, mutta en ihan räjähtänyt onnesta. Hereillä pysyin ja välillä kyllä oikeasti naurattikin.

Improvisoitu näytelmä on pahuksen vaikea laji, sen tuosta näki. Mahtavaa että te siellä lavalla uskallatte. Minä taidan olla niinkin rohkea, että uskallan lähteä toistekin kokeilemaan viitosen sijoitusta oikeiden ihmisten esiintymiseen livenä, sen sijaan että jäisin kotiin tuijottamaan sähkön valaisemaa ruutua.