Lumi on viimein laskeutunut pehmeänä höttönä pakkasessa meillekin. Tuntui ihanasti talvelta, kun kävelin päiväpaikasta kotiin. Kuljin huoletta pienen ylimääräisen lenkin kotimatkalla, jättämässä jälkiä lumeen.

Kynttilöiden tarvetta ei voi välttää, vaikka jouluhössötyksen ei sovi minusta vielä alkaakaan. Sisällä tuntui viileältä. Huokasin jälleen: jos olisi takka, voisi sen ääreen käydä lämmittelemään. Nyt on tyytyminen käpertymiseen torkkupeiton sisälle ja pienten liekkien tuijotteluun. Tuottavathan nekin lämpöä.

Iltani iloksi hoidin koneen ja softan päivityksiä. Lempisoftani on ehdottomasti Journler, tuo mainio Macin ystävä, joka pitää arkikirjoittamisen hallinnassa. Se ei ole tekstinkäsittelyohjelma, vaan esimerkiksi kaikenlaisiin muistiinpanoihin, päiväkirjailuun ja vastaavaan loistava. Muistiinpanoihin voi tosi helposti liittää ääntä, videota ja kuvaa ihan suoraan. Mikäs sen hauskempaa!

Journler on vielä donationwarena saatavilla eli pakosti ei ole rahaa sen ladatakseen liikutettava, mutta ohjelman kehittäjä-hallinnoija ilmoitti lokakuun loppupuolella joutuvansa luopumaan tästä rahoituspohjasta elämälleen. Laskut on maksettava, hän totesi, eikä vapaaehtoismaksujen pohjalle voi rakentaa ohjelmistonkehitystä, jota hän kuitenkin oikeasti tekee työkseen. Seuraava Journler 2.6 on sitten jo tavallinen, lisenssin oston vaativa versio. Koska olen softaa erittäin tyytyväisenä käyttänyt jo vuoden päivät, eikä loppua näy, tein viimein lahjoituksen. Edes kahvirahaa Phil Dow'lle.