Tänään ankkuroiduin television ääreen koko ns. päivänvalon ajaksi. Vastustamattoman syyn ruudun tuijotukseen antoi Teeman joulupaketti eli noin viiden tunnin putki Jane Austenia: Ylpeys ja ennakkoluulo.

Kun näin sarjan edellisen kerran vuosia sitten, se oli "vain" tosi hyvä. Naureskelin jopa hieman salaa, kun taannoin ystäväporukalla pidimme Jane Austen-henkisen tapaamisen ja oikein pukeuduimme hienosti ja teimme toisillemme kampaukset, söimme kauniin kattauksen äärellä illallisen ja katsoimme välillä videolta (niin, silloin ei ollut edes dvd-aika!) Bennettin perheen neitojen seikkailuja miehen- eli tulonhankkimismaailmassa, jossa puvut olivat kauniita ja englantilaismaaseudulla tuntui useimmiten olevan hyvä sää, paitsi jos juonenkäänne toisin edellytti.

Nyt Ylpeys ja ennakkoluulo tuntui jopa paremmalta kuin aiemmin. Oli täydellistä joulupäivän ohjelmaa jäädä katsomaan koko teos keskeytyksettä ja rauhassa teekupposten ja suklaakonvehtien kera. Pökkelöksi muistamani niukkasanainen Colin Firth olikin Darcyna oivallinen, samaan aikaan jopa salaperäisen arka mutta voimakas hahmo. Kiehtova sankari siis...Ylpeys ei estänyt häntä olemasta ennakkoluuloton, kun tunteet veivät pinnan alla voiton.

Bennettin sisarussarjan älykkäimpänä pidetty Elizabeth Bennett (Jennifer Ehle, amerikatar!) viehätti huvittuneella nokkeluudellaan edelleen. Elizabeth osoitti, että fiksukin voi erehtyä ennakkoluuloineen, kun ei ota asioiden todellisesta laidasta selvää.

Kaiken kaikkiaan sanailu ja henkilöhahmot hykerryttivät jälleen. Ensimmäisellä näkemisellä Ylpeys ja ennakkoluulo taisi kärsiä siitä, että jaksot tulivat aikanaan kerran viikossa, sunnuntai-iltaisin. Näin koettuna henkilöt kasvoivat ehjemmiksi, kun etenkin Darcyn ja Elizabethin välinen jännite pysyi kasassa - ne hiljaisuudet, katseet, ilmeet ja eleet ja melko vähäiset keskinäiset repliikit riittivät.

Sivuhenkilöiden suhteet, onnet ja onnettomuudet kulkivat nekin mainiosti mukana. Vaikka aikamoisia karikatyyrejä olivatkin, etenkin Mr Collins, kunnianarvoisa Lady Catherine de Burgh, Bennettin mamma ja Lydia etunenässä. Lehmänhermoinen, mainio isukki-Bennett ei hänkään ollut täydellinen, vaikka ensin siltä vaikutti. Jonkinlaisen liioittelun kautta voittoon, liki jokaisen henkilön kohdalla. Kiitos YLE tästä joulupaketista! Sohvapottuilu pakotti jopa lähtemään lenkille tuon maksi-istunnon päätteeksi.