Televisio auki naapurihuoneessa. Pysähdyn yhtäkkiä kuuntelemaan, että nyt siellä revitellään oikein kunnolla. Ikkunan kautta tulee näkövinkkeliini heijastus ruudusta, jossa kolme ihmistä pajattaa vuoron perään. Nousen ylös sohvalta ja kipitän teletoosan ääreen.

Petteri Summanen käkkäräperuukissa ja istuvassa liituraitapuvussa, Elina Knihtilä avokaulaisessa mustassa puserossa, Jukka Rasila musta siloperuukki päässä ovat tulleet jopettajien tapaamiseen ja Jopettavat. Öhö-öhö! Öhö-öhö!

Minä repesin. Eikä siinä mitään, niin repesivät näyttelijätkin. Kun Rasila otti Karjalan ja Aunuksen kautta, tilanne oli vielä hallinnassa, mutta Knihtilän avautuminen sai Summasen ojentamaan kätensä vesilasia kohti ja peittämään sillä naamansa useammin kuin kerran. Ja kun yhdellä pokka pettää, tulee muillekin vaikeuksia...Knihtilän loistavat repliikit pysyivät kasassa vaikka hänkin joutui turvautumaan vesilasiin. Rasilakin riemastui avoimesti, kerrankin.

Tuo kohtaus oli huikea. Se olisi ollut vielä tiukempi ilman repeämisiä, mutta silti, tuo oli muikea Jopetus eli Anonyymit Jopet! Öhö-öhö!