Jyväskylän Huoneteatteri 22.11. 2008 klo 19, Iso ja vihreä. Kirjoittanut Sami Keski-Vähälä, ohjaus Annu Sankilampi.  

AA-kerhosta kaikki alkaa. Vuosien varrella päivittäiskaljoittelijaksi alkoholisoitunut ilmaisutaidon opettaja Pena (Pasi Saarinen) avautuu, miten tähän on tultu. Harmaisiin haalareihin pukeutunut kahdeksanhenkinen kuoro on myös valmiina palvelukseen; kommentointiraitojen lisäksi kuorosta poimitaan eri kohtauksiin niin vaimoa, tytärtä kuin parasta kaveria. AA-kerhossa tuetaan tarinansa kertojaa.

Mies juo jälleen kerran olutta kotisohvalla, kun hänen luokseen tulee pullon henki, Lidlin ikään kuin ostohyvityksenä lähettämä Iso Vihreä (Jani Ahonen). Tottahan siellä tiedetään tölkin tarkkuudella, kuka on ollut hyvä asiakas; he saavat erikoiskohtelun. Noin parikymmentätuhatta tölkkiä oikeuttaa siihen kevyesti. Iso Vihreä tökkii Penaa: puhu vaimollesi oikeasti. Eikä enää iänikuisilla Miljoonasateen biisien lainauksilla.

Pena rohkaistuu sanomaan vaimolleen, että juo, mutta Annukalle (Mirka Seppänen) se ei ole yllätys. Pena puolestaan saa kuulla, että Annukalla on ollut suhde työkaverin kanssa jo vuoden päivät. Niinpä Pena lähtee perheensä luota pois ja jatkaa juomista Ison Vihreän roikkuessa edelleen hänen elämässään, ohjailemassa ja kuuntelemassa. Hän hakee apua ystävältään Senseiltä, tapaa mukavan naisen, mutta sotkee asiat juovuksissaan niin naisen kuin myös perheensä kanssa. Mutta Penalla taitaa olla  toivoa, koska hän on tunnustanut ongelmansa.

Näytelmässä on paljon paikallisviittauksia, joista eniten saa irti jyväskyläläinen ja jossain määrin yliopistomaailmaa tunteva, ehkäpä taideaineiden entinen opiskelija, joka tuntee myös Miljoonasateensa ja tietää, mikä on Rajuilma. Mitenkähän tarina avautuu toispaikkakuntalaiselle, joka on syntynyt 1980-luvun jälkeen?

Tragikomedia kirvoitti harvakseltaan naurua ääneen, aihe oli mielenkiintoinen, mutta jotain jäi uupumaan; ehkä enemmän tekstin puolella. Vai oliko Pena liian vähän alkoholistiksi yleensä miellettävän oloinen? Ylimielisen itsetietoista Lidlin pikkupirua, Isoa Vihreää onnistuneesti näytellyt Jani Ahonen sähköisti kohtauksia. Hän toi jostain syystä mieleeni Bill Murrayn. Sivuhenkilöistä Sensei (Jari Mansikkaviita) veti roolinsa hieman yli, mutta jotenkin se sopi.

Lavastus toimi oivallisesti ja tarina oli saatettu näyttämölle kiinnostavasti (harvassa näytelmässä taitaa koko kööri olla 100% lavalla koko esityksen ajan), pidin erityisesti kuoron sujuvasta ja monipuolisesta käytöstä.

Jos Lidl yllättäen tarjoaisi henkilökunnalleen pikkujoulut, tässä olisi oiva iltaohjelma...