Robert Louis Stevenson, Kävelyretkistä. Jack-in-the-box 1997.

Pieni kirja-aarre löytyi kirjastosta. Kolme kävelijää koskettavaa esseetä on julkaistu alun perin vuosina 1873-1876, mutta ymmärrän hyvin, miksi ne on voitu julkaista suomeksi vielä yli sata vuotta myöhemmin. Ikävä kyllä teos on loppuunmyyty; tätä voisi kernaasti pitää mukanaan reissussa vaikka sivutaskussa.

Kävelyretkistä -essee ylistää leppoisaa tahtia eteneviä ja yksin tehtäviä kävelyretkiä, joiden nautinto kulminoituu lopulta levolliseen iltaan majatalossa (paras hetki on päivällisen jälkeen) tai nautinnollisiin taukoihin. Liika vauhti ei ole hyväksi, on unohdettava ajan kulku. Teistä -esseessä keskitytään mutkittelevien maalaisteiden nautintoihin. Parempi on kulkea sellaisia teitä kuin luotisuoria ja tylsiä, leveitä maanteitä.

"Polun mutkittelu yksin riittää elävöittämään pitkän päivän marssin, vaikka maasto olisi tavanomainen tai ankeakin." (s. 33)

Samoin kuin edellisessä esseessä, myös tässä palkinto odottaa perillä, kun kulkija on saavuttanut määränpäänsä mutkittelevan tien päässä.

Ikävien paikkojen viehätyksestä -esseessä muistutetaan siitä, että jokaisesta paikasta voi löytyä jotain hienoa. Jos maisema on ankea, on löydettävissä yksityiskohtia, kenties eläimiä tai kasveja, jotka viehättävät. Samoin ankara sää voi palkita, jos ei muuten niin siten, että kulkija kohtaa onnen päästessään kovalta tuulelta suojaan kokemaan täydellisen rauhan.

Kiireiset liikemiehet saavat tekstissä huutia. Esseistä heijastuu tyyneyden ja rauhan kaipuu ja usko siihen, että rauhaisasta luonnossa liikkumisesta saa sekä voimaa että levollisuutta itselleen. Terve muistutus.