Fundamentalisti Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä to 12.2. klo 19. Ohjaus Anssi Valtonen, käsikirjoitus Juha Jokela.

Pienen näyttämön katsomo ei ollut täpösen täysi; minäkin hankin lipun juuri näytöstä ennen. Virastaan luopunutta "kohupappia" esittänyt Jouni Salo toivotti meidät tervetulleiksi kuulemaan tarinaansa. Lapsettomasta avioliitostaan eronnut Markus muisteli elämänsä rakkautta, itseään kymmenkunta vuotta nuorempaa Heidiä (Raisa Vattulainen), johon oli tutustunut ollessaan 28-vuotias pappi. Heidän tiensä erosivat täysin aikanaan, mutta lahkolaisseurakuntalainen ja kiihkeästi uskovainen Heidi ilmaantui Markuksen luo, kokien hätää tämän sielusta. Markus oli joutunut median myllytykseen haluttuaan ravistella kirkkojen pysähtyneisyyttä poleemisilla saarnoilla ja kirjalla.

Markuksen ja Heidin kohtaaminen vuosien jälkeen nosti pintaan paitsi hämmentäviä tunteita ja kipeitä kokemuksia, myös ne suuret kysymykset - mitä usko on, mitä rakkaus on.

Niukka lavastus (parivuoteen kokoinen jättiraamattu ja pikku pöytä/jakkara) oli tehokas henkilöiden korostaja. Raisa Vattulainen teki roolinsa loistavasti, hän oli sisällä Heidin hahmossa ja sai miettimään vastaavanlaisia kiihkeästi asiaansa ja sen oikeellisuuteen uskovia ihmisiä. Salossa jokin vaivasi; oliko hän liiankin hyvin ex-pappismies puhetavaltaan tai olemukseltaan? Vaan ehkä se oli osa roolityötä. Salo onnistui hyvin olemaan keski-iän kriisiä poteva mies, joka ei osaa juuri osoittaa tunteitaan. Välillä en vain ollut varma, puhuiko hän Heinistä vai Heidistä, mutta selvisi sekin. Näytelmän teksti laittoi ajattelemaan, mutta ihan villiintynyt tästä esityksestä.