Michal Viewegh, Kotiopettajan romaani. Like 2004. Suomentanut Nina Saikkonen.

Takakansi lupasi: tragikoominen satiiri samettivallankumouksen jälkeisestä Tsekin tasavallasta. Prahalainen kirjailija opettaa sivutöinään äkkirikastuneen mafiapomon Beáta -tytärtä komealla palkalla ja kirjoittaa kokemuksesta tätä romaania. Kirjailijan tehtävä on saada Beáta ulos sulkeutuneisuudestaan, missä hän onnistuukin, ja kuinkas sitten kävikään. Oi nuoruutta ja suloutta ja vaimoa ja tytärtä ja eihän sille mitään voi.

Teoksen omaperäinen kerronta viehätti alussa, mutta romaanin pätkissä lukeminen katkaisi ikävä kyllä myös viehätyksen. Prahaan sijoittuva tarina vei myös erilaiseen elämänympäristöön, eritoten koulupätkät olivat mainioita. Mutta vajaat sata sivua ennen loppua päätin jättää leikin kesken. Alkoi tympiä jatkuva veijarimaiseksi tarkoitettu kursiivikorostusten käyttö tekstissä ja vähän itse tarinakin.

Jokohan tässä saisi siirryttyä takaisin pidempään kesken olleeseen teokseen eli Rimmisen Pölkkyyn...Vai pitääkö nyt lukea seuraava romaani ihan yhdeltä istumalta, vaihteeksi.