War Horse, National Theatre, Lontoo 7.3. klo 14:00. Perustuu Michael Morpurgon romaaniin, sovittanut Nick Stafford. Ohjaus: Marianne Elliot ja Tom Morris.

Olin aivan sattumalta National Theatren luona lauantai-iltapäivänä ja huomasin että War Horse on alkamassa vähän yli puolen tunnin päästä. Olin kuullut ylistystä näytelmästä toisen teatterin lippua jonottaessani (yksi kanadalaisrouva oli nähnyt sen keskiviikkona ja oli hankkinut lipun myös lauantai-illaksi!), joten päätin kokeilla onneani ja menin palautuslippuja odottavien jonoon. Edelläni jonossa olleet luovuttivat jo ja tyytyivät seisomapaikkoihin päästäkseen katsomoon - mutta viittä vaille  minua onnisti ja sain sen ainokaisen juuri palautetun istumapaikkalipun!

Pienen maatilan isäntä huutaa juovuspäissään täysiverisen varsan huutokaupasta. Perheen poika Albert saa vastuun Joey-varsan kasvattamisesta ja kiintyy siihen syvästi. Joey ei kuitenkaan ole syntynyt työhevoseksi, joten pientila raskaine oloineen on sille hankala paikka. Isä haluaa hevosesta rahat pois ja tilaisuus tulee viimein, kun ensimmäiseen maailmansotaan värvätään sotilaita ja upseeri iskee silmänsä hienoon hevoseen. Tarina seuraa Joey-hevosta rintamalla niin hyvissä kuin huonoissa käsissä, samoin sotilaaksi värväytyneen Albertin tietä etsimässä rakasta hevostaan.

Näytelmä on sovitettu näyttämölle lapsille kirjoitetun Michael Monpurgon romaanin pohjalta.War Horse on tarina uskollisuudesta ja rohkeudesta, samalla hevosen ja pojan välisestä vahvasta siteestä, rakkaudesta. Myös sodan kipeys välittyy - muistelin Kristian Smedsin hienoa Tuntematonta sotilasta omassa Kansallisteatterissamme.

Sotahevonen on uskomattoman hienosti toteutettu näytelmä. Lavastus on karu, mutta näyttämön tähtiä ovatkin erityisesti nuket. Oikeiden hevosten kokoiset, kevyestä materiaalista valmistetut läpikuultavat hevoshahmot liikkuvat lavalla ja niiden alla ja vieressä näkyvät koko ajan selvästi hevosia liikuttelevat näyttelijät. Yhden hevosen luontevaan liikehdintään tarvitaan pari, kolme hevosnuken jäseniä liikuttavaa ihmisnäyttelijää; etu- ja takajalkojen ja jopa korvien liikuttelu luo hämmentävän aidon tuntuisen kuvan hevosen liikkeistä. Hevoshahmojen lisäksi lavalla vierailee myös muita nukkeja, kuten lentäviä lintuja ja maatilan äkäinen hanhi.

Näytelmän musiikkikin oli koskettavaa: Tim van Eykenin herkän kauniit laulut, samoin pari kuorokohtausta osuivat minuun täysillä. Näyttelijät tekivät samoin loistavaa työtä, mutta täytyy sanoa, että keskiössä oli Joey-hevonen. Esitys oli eheä kokonaisuus, jonka osat täydensivät toisiaan huikeasti. Pyyhin silmiäni jo ennen väliaikaa, mutta näytelmän lopussa nenäliinoja kaivettiin esille joka puolella. Harvoin esitys koskettaa näin vahvasti.

Britanniasta vietiin sotarintamalle noin miljoona hevosta, joista 62 000 tuotiin takaisin. Ranskasta valloitettiin ja tuhottiin ensimmäisessä maailmansodassa 10% ja siellä oli ollut ennen sotaa 407 000 hevosta, mistä hevosia jäi jäljelle 32 000. Myös muista kotieläimistä jäi jäljelle vain murto-osa. Sota oli siis paitsi ihmisten ja maan, myös eläinten tuhoamista.

Kuvia näytelmästä