Regina Rask, Hyvä naapuri. Otava 2007.

Raskin romaani jatkaa tv-toimittajana aiemmin työskennelleen Vappu Helanderin tarinaa. Tässä vaiheessa en ole vielä lukenut tämän ja Paikka auringossa -romaanin väliin sijoittuvaa Puhtaalta pöydältä -teosta, joka kertoo Vapun poikkeamisesta Oslossa lehdistöneuvoksena. Vappu on palannut Suomeen aiottua lyhyemmäksi jääneen ulkomaankeikan jälkeen, auttamaan auto-onnettomuuteen joutuneita vanhempiaan. 

Romaani kyllä käytännössä unohtaa syyn, jonka takia Vappu Suomeen palasi. Takakannen viittaus vanhempien onnettomuuteen saa luulemaan, että nyt käsitellään jotakuinkin aikuisen tyttären ja vanhempien yhteiseloa, mutta jo pian kirjan alussa selviää, että paluun aiheuttanut tilanne onkin jo ohi. Onnettomuudesta on kuukausia, äiti ja isä reissaavat hyväkuntoisina ja tyytyväisinä. 

Vappu on tienhaarassa: palatako ihmisten ilmoille etsimään uutta työtä vai jäädäkö siskon vanhaan taloon Järvelään viettämään hiljaiseloa. Rask tutkailee naisen suhdetta menestykseen nousseeseen ex-mieheensä, sopeutumista pieneen kuntaan, tutustumista naapureihin ja laittaa Vapun miettimään, minkälaista elämää tämä oikeastaan haluaa.

Tutun oloista pohdintaa; irtiotto, jäädäkö pienempiin ympyröihin, voisiko siellä olla paremmin kuin suuressa maailmassa. Jotenkin orastava suhde “hyvään naapuriin” jää vähän vaisuksi; ei siitä olisi ihan nimeksi tälle romaanille ollut. Eli...kansi ja nimi lupasivat hieman toisin painottuvaa tarinaa, mutta Vapun tarinana tämä oli minusta ihan mainio. Hauskin kohta oli piikikkäästi kuvattu talonkatsojaperheen vierailu.