På fullt allvar, Lilla Teatern, pe 16.3.2007.

Oscar Wilden vuonna 1985 ensiesityksenä saanut näytelmä The Importance of Being Earnest on käännetty suomeksi ainakin nimillä Tärkeintä on olla Uno ja Tärkeintä on olla Aito. Tässä ruotsinkielisessä esityksessä etunimillä ei leikitelty ruotsiksi, sillä päähenkilöt olivat saaneet pitää alkuperäisen muka-etunimensä Ernest. På fullt allvar -repliikille löytyi paikka vasta näytelmän lopussa.

Uskaltauduin vajavaisesta ruotsin taidostani huolimatta testaamaan ymmärryskykyäni Lillaniin, jonne saa kiitettävästi lippuja. Joko useimmilta suomenkielisiltä puuttuu kieliuskallusta tai sitten Wilden komedia ei vedä muista syistä. Kappaleen arvostelumenestystä en ollut ennen lippuvarausta tarkistanut.  Onnekkaasti tai Yleisradion tarkkaavaisuuden ansiosta tarina tuli pari viikkoa sitten televisiosta elokuvana TV1-kanavalla, joten tarina säkenöivine sanailuineen palautui siten sopivasti mieleen.

Tyylikkäät poikamiehet Jack (Pekka Strang) ja Algernon (Sampo Sarkola) elävät ainakin näennäisen pinnallisessa yläluokkaisessa maailmassa, jossa kaksoiselämä on herrojen hupaisa etuoikeus. Jack on oma itsensä maalla mutta Ernest kaupungissa, jonne hän aika ajoin pakenee maatilaltaan "veljeään Ernestiä" tapaamaan tai pulasta pelastamaan. Algy taasen livahtaa epämieluisista huvituksista vetomalla välttämättömään vierailuun "Bunburyn" luona maalla. Tätä kuvaa siis"bunburying".

Lontoossa Jackille aiheuttaa sydämentykytyksiä suloinen Gwendolyn (Cécile Orblin), joka haluaa naida hänet nimenomaan Ernest-nimisenä herrasmiehenä - mutta tiukka Lady Bracknell (kerrassaan mainio Birgitta Ulfsson) ei anna neitoselle avioliittolupaa sellaisen miehen kanssa, jonka syntyperä on hämärän peitossa. Vanhemmiksi ei kelpaa kapsäkki, josta Jack löydettiin rautatieasemalta aikoinaan. Siinä ei omaisuus tai väärällä eli epämuodikkaalla puolella hienostokatua oleva kaupunkitalo auta. Algy puolestaan juonittelee itsensä Jackin maaseutukotiin ja esiintyy siellä tämän ihastuttavalle Cecily-suojatille (Edith Holmström) Jackin Ernest-veljenä ja lempi "Ernestiin" leimahtaa.  Herrasmiehet ovatkin pulassa, kun kumpikin neitosista luulee olevansa kihloissa Ernest Worthingin kanssa. Cecily ja maalle myös saapunut Gwendolyn nostavat itsetietoisesti nokkansa pystyyn ja asettavat sulhonsa tiukan paikan eteen. Heidän valittunsa piti olla nimenomaan Ernest! Kuinka törkeästi heitä onkaan huijattu!

Tulipa mieleen, kuinka samaan aikaan toisaalla Hyacinth Bucketilla Pokka pitää eli BBC:n Keeping up appearances -sarja jatkaa Oscar Wilden viitoittamalla tiellä.

Soppaa hämmentävät myös Cecilyn kotiopettajatar Miss Prism (Pia Runnakko) ja kylän pastori (Tom Wentzel), joka lupautuu hoitamaan etunimet Ernestiksi neitojen mieliksi. Hovimestarin roolia kaupungissa hienostuneella sarkasmilla hoitanut Joachim Wigelius liikkuu kaksoisroolissaan maaseutukartanon hovimestarina kuin legendaarisen Illallinen yhdelle -näytelmän esikuvansa ja ilmoittaa vielä yhden vieraan: luonnonvoimiakin mahtavampi Lady Bracknell purjehtii ylväänä paikalle avioliittokuvioita setvimään. Surullisenkuuluisan löytölapsikapsäkin avauduttua myös komedian solmut aukeavat.

Eli mikäs siinä - rattoisa näytelmä, josta ei nokkelaa hilpeyttä puuttunut. Tosin hauskoja repliikkejä lausuessaan ei aina tarvitse hymyillä niin hauskuudesta tietoisena, älykkään tekstin sisältö virnuiluttaa jo itsessään. Neil Hardwickin ohjaus toimi ja aistikas puvustus sopi tunnelmiin mainiosti.

Yleisön joukossa oli runsaasti meitä suomenkielisiä. Havaitsin pienen eron edellisillan Ryhmäteatteriin nähden siinä, että taisin olla pukeutumiseltani täällä selvästi huonommasta päästä, kun Ryhmiksessä yleisö oli rennommissa vetimissä liikkeellä. Liekö syynsä ollut myös sillä, että oli perjantai-ilta, jolloin jalassa on sirommat kengät kuin arkena. Tai sitten sillä, että ikävä kyllä teatterilipun hinta on 28 euroa, mikä on muutaman euron enemmän kuin useilla muilla näytelmillä.

Koin selviäväni kielellisesti ihan kohtalaisesti. Näytelmä oli hauska näin jokseenkin kouluruotsipohjaltakin koettuna, eikä ruotsin sanastoni vajavaisuus haitannut. Kielimuuria ei kannata ottaa aina niin tosissaan; tärkeintä on ymmärtää.