Sylvia Beach, Shakespeare and Company. Tammi 2003 (alkuteos 1959).  

Luin ennen reissuun lähtöä Sylvia Beachin (1887-1962) muistelmuksia hänen legendaariseksi muodostuneesta kirjakaupastaan Shakespeare and Company Pariisissa. Sylvia oli 14-vuotias, kun perhe muutti pastori-isän työn vuoksi joksikin aikaa Pariisiin, mistä alkoi rakkaus Ranskaan. Sylvia palasi  Eurooppaan 1916 ja asettui Pariisiin “harjoittamaan tutkimuksiaan” Ranskan nykykirjallisuudesta. Nykykirjallisuuteen hän sai heti tuntumaa: ohimennen Beach kertoo, kuinka dadaisti ja runoilija Aragon ihastui hänen sisareensa Cyprianiin.  Beach tutustui pian myös ranskalaisen Adrienne Monnieriin, jonka kirjakauppa  ja kirjasto La Maison des Amis des Livres lukuiltoineen antoi epäilemättä sysäyksen Beachin omalle yritykselle.  Beachin löydettyä kirjakauppahuoneiston hän sähkötti äidilleen ja sai tältä alkupääoman kirjakaupan perustamiseen. Kirjakaupan ja lainakirjaston yhdistelmä avattiin vuoden 1919 marraskuussa.

Kirjaa lukiessa voi vain kadehtia Beachin elämänpiiriä, jota ympäröivät kirjat ja kirjalliset piirit. Kirjakaupasta muodostui angloamerikkalaisen kirjallisuuden keskus Pariisissa. Beach solmi kontakteja niin kirjallisuuden vaikuttajiin kuin intohimoisiin harrastajiin. Tämä tulee muisteluksissa ilmi jatkuvana nimien pudotteluna (Ezra Pound, F. Scott Fitzgerald, Ernest Hemingway, Paul Valéry, Gide), mutta ne nimet sattuvat olemaan oikeita ihmisiä, joiden kanssa Beach ystävystyi.

Sylvia Beachin muistettavimpia kulttuuritekoja oli James Joycen Odysseyksen kustantaminen ja Joycen asiainhoitajana toimiminen. Odysseus oli ollut tarkoitus julkaista kokonaisena Amerikassa, mutta Joycen kynästä lähtenyt teksti oli niin “epäsoveliasta” että teos oli jäädä ilman kustantajaa. Kun Beach lopulta onnistui julkaisemaan Joycen pitkään ja hartaasti työstämän Odysseuksen, sen ensimmäiset Amerikkaan lähetetyt kopiot takavarikoitiin. Odysseus onnistuttiinkin viemään vain Pohjois-Amerikkaan vain salakuljetettuna!

Beach joutui tukemaan Joycea monin tavoin. Joyce saattoi välillä saada suuriakin summia rahaa, mutta hän ei sitä säästänyt, vaan osti lahjoja ja kestitsi lähipiiriään. Beachin kirjakauppa toimi silloin Joycen pankkina, vaikka kirjakaupan liiketoimet jo kärsivät Joycen aiheuttamasta vaivasta.

Monia nimiä en ollut tätä muistelmateosta ennen tunnistanutkaan, mutta nyt teki mieli aina välillä selvittää, kuka on tämä ja tuo henkilö, johon Beach tutustui ja josta hän puhuu lämpimästi ja arvostaen. Esimerkiksi Bryher oli ja on itselleni tuntematon suuruus; moni muukin Beachin korkealle arvostama henkilö saattaa olla perustallaajalle vieras nimi. Toisaalta, en todellakaan tunne 1920-40 -lukujen kaikkia aikanaan merkittäviä angloamerikkalaisia kirjailijoita.

Sylvia Beachin vuosille noin ensimmäisestä maailmansodasta toisen maailmansodan päättymiseen asettuva muistelmateos on palanen kirjallisuusmaailman ajankuvausta ja anekdootteja. Viehättävää lukemista kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Tuollaisia kirjakauppoja ei taida enää olla...