The Blue Nile ke 9.7.2008, Royal Concert Hall, Glasgow.

Hyvin harvakseltaan levyttävä Blue Nile kaivautui kolostaan esiin muutamalle keikalle kesällä 2008. Huhu kertoo, että uusi levy olisi peräti työn alla. Mikäs kiire tässä. Yhtye on sitten yli kahdenkymmenen vuoden aikana julkaissut vain neljä albumia (A Walk across the Rooftops 1984, Hats 1989, Peace at Last 1996 ja High 2004), joten Blue Nilen musiikista kiinnostuneen on parasta suhtautua elämään kärsivällisesti.

Royal Concert Hall oli ensimmäisenä keikkailtana täynnä. Lämppärinä esiintynyt laulaja-lauluntekijä Emily Maguire aussibasisteineen oli unettava kokemus ja moni lipunhaltija käyttikin hyväkseen tilaisuutta käydä baarissa virvokkeella Emily-polon aikana. Hohhoijaa. Ei tänne tämän takia tultu!

Blue Nilen keikka alkoi klassikolla A Walk across the Rooftops, sitten seurasivat mm. Heatwave, Over the Hillside, Saturday Night, She Saw the World, Stay, From a Late Night Train, Easter Parade, Happiness, Downtown Lights, I Would Never, Stay Close, Sentimental Man ja
Tinseltown in the Rain.
Encoret: Headlights on the Parade, Strangers in the Night.

Kotiyleisön edessä on ehkä helppo esiintyä tai sitten ei...Odotusarvo on kova näin harvoin esiintyvällä bändillä! Paul Buchanan tervehti yleisöstä myös vanhempiaan ja heitteli välillä tyynesti takaisin kommentteja muutamalle välihuutelijafanille (”You're back!”. Ylenmääräistä rupattelua biisien väliin ei tosin mahtunut; pääosassa oli musiikki, tyyliin sopiva hillitty esiintyminen ja levollisen hienot valot. Show-elkeet jääkööt muille.

Keikalla oli melko tiivis tunnelma, jonka aikana ajatukseni seilasivat niin Hitchcockin kuin David Byrnen tyylisissä mielenmaisemissa. Uneksivat rytmit, minikokoiset sähköisen sinfoian sävelkulut, pidäkkeinen mutta tunteellinen laulu; siinä Sentimental man kuljetti meitä bändinsä kanssa maisemasta toiseen.

Strangers in the Night oli tosi yllättävä päätös - unelmoivan unelias versio vanhasta Sinatrasta. Se oli ehkä sopivan banaali lopetus illalle, tavallaan älytön ja silti tyylikäs.

Koska Paul Buchanan sattui astumaan onnekkaasti tupakalle sivuovesta keikan jälkeen, saimme herran kanssa hetken rupattelutuokion. Buchanan muisteli, että yksi tuttu hänellä on Suomessa, oliko se Mika? Katosimme keskustan valoihin.

Samankaltaista tunnelmaa: Youtube-taltiointi Stay, 10.7.2008
Keikan ammattilaisarvio, Times Online