Tuntematon sotilas, Suomen kansallisteatteri, Helsinki pe 10.10.2008 klo 19:00. Ohjaus ja sovitus: Kristian Smeds. Rokka - Henry Hanikka, Lammio - Antti Luusuaniemi, Lehto/Honkajoki - Petri Manninen, Määttä - Jussi Nikkilä,  Hauhia/Riitaoja - Heikki Pitkänen, Lahtinen - Antti Pääkkönen, Vanhala - Esa-Matti Long, Hietanen - Kristo Salminen, Koskela - Timo Tuominen, Rahikainen - Juha Varis, Pappi/Mäkilä - Jouko Keskinen, Sarastie - Jaakko Kytömaa, Mielonen/Kaarna - Markku Maalismaa, nainen - Minttu Mustakallio.

Olen jälkijunassa. Kiihkeä keskustelu Smedsin ohjauksesta käytiin vuosi sitten niin mediassa kuin ihan poliittisen johdon piirissä. Se pelleily sai minut miettimään, että mitäpä tätä edes katsomaan sitten. Sota-aihe ei muutenkaan ole sydäntäni lähellä, mutta onneksi yksi ystävä kertoi näytelmästä jotain, mikä sai minut haluamaan sittenkin katsomoon. En silti aio tässä yksityiskohtia luetella. Ne löytykööt muiden sepustuksista.

Suomi-neito, Muumimamma, kuinkas sitten kävikään? Kyykytys, kyykytys, kyykytys. Ei kukaan voi säästyä komennuksilta, nöyryytyksiltä, tähtäimeen joutumiselta, tuskalta, surulta, kivulta. Mutta vaikka tekee kipeää, ei haittaa. Ihanaa leijonat ihanaa! Oi maamme Suomi, mihin jouduitkaan. Mihin joutui isänmaallisuus silloin, mitä se on nyt. Mikä meitä liikuttaa, saako mikään hurmokseen, saako mikään taistelemaan, pitämään pintamme. Mikä on isänmaa, olenko samanlainen kuin muut, mikä minä olen? Ketä vastaan minä saan nousta, miten, milloin, miksi? Miten tästä selvitään?

Isänmaan ikonit saivat kyytiä, mutta tämä ilta taisi viimein avata minulle Linnan Tuntemattoman. Hyvä on, olen niitä surkeita suomalaisia, jotka eivät ole lukeneet Linnan teosta. Hyi. Olen nähnyt vain Edvin Laineen elokuvan, en Mollbergin versiota. Tuntemattoman sotilaan ikonostaasini on ollut Laineen maalaama, urhoollisia ja erilaisia isänmaan puolesta taistelijoita ihannoiva. Mutta yli puoli vuosisataa on siitä versiosta.

Smeds toi Tuntemattoman sotilaan tarinan tähän päivään välillä jopa Moulin Rouge-hengessä. Dramatisointia olinkin odottanut eniten. Näyttelijöiden lisäksi kerronta, lavasteet, tekniikka, musiikki - kaikki ne olivat täysillä mukana näyttämässä, mistä sodissa on kyse.

Aivan mielettömän hieno esitys! Tässä oli voimaa, jota harvoin teatterissa kohtaa. Ristiriitoja herättäneet kohtaukset eivät itseäni ahdistaneet; ne olivat osa tätä kokonaisuutta. Mutta ymmärrän, jos sotaveteraani ei tästä käsittelystä pidä. Minulle tämä kolahti täysillä. KIITOS!!!