Amélie Nothomb, Samuraisyleily. Otava 2009. Alkuperäisteos Ni d'Eve ni d'Adam (2007), suomentanut Lotta Toivanen.

Nothombin Japaniin sijoittuvassa romaanissa kertoja, 21-vuotias belgialainen Amélie on palannut Japaniin, jossa hän vietti  viisi ensimmäistä ikävuottaan. Amélie opiskelee japania, siispä hän päättää alkaa opettaa ranskaa jollekulle japanilaiselle oppiakseen japania paremmin. Ilmoitukseen vastaa nuori mies Rinrin, joka paitsi saa tunteja Amélielta, alkaa viettää yhä enemmän aikaa naisen kanssa ja opettaja-oppilas -suhde syvenee seurusteluksi.

Romaanista huomaa paikoin tarkoituksellisestikin kääntämisen vaikeuden. Amélie ei oivalla “pelaamisen” käsitettä japaniksi ja Rinrinin tekemä opettaja-rakastajatar -virhe sai heti miettimään ranskankielisiä sanoja, jotka tämän on täytynyt sotkea keskenään. Alaviite näillä sanoilla varustettuna olisi tällaisessa yhteydessä ihan ok?

Amélien kokemuksista ja tunnoista japanilaisen hengailijamiehen vanavedessä on yksinkertaisesti riemukasta lukea. Amélie suhtautuu asioihin omaperäisesti ja rohkeasti ja selviää hämmentävästi erikoisista tilanteista, kuten illallisesta, jolla Rinrin kokkaa ja Amélie joutuu “seurustelemaan” tämän ystäville (hehän eivät puhu takaisin!) pitämällä luentoa belgialaisista oluista. Nothombin tarkkanäköisyys ja näkökulma on vinkeän kutkuttava. Kuinka paljon tästä on fiktiota, kuinka paljon kirjailijan itse kokemaa...Kerrassaan mainio kirja!