Ystävä täytti vuosia. Juhlissa tohdittin jopa lausua ääneen numero useita kertoja. En itse pysty moiseen, vaikka omienkin synttäreideni merkeissä on joskus ollut ihmisiä koolla . Eihän ikä sinänsä mitään myrkkyä ole, mutta luontainen vastenmielisyyteni numeroita kohtaan kärjistyy sillä hetkellä, kun joku erehtyy kysymään, minkä ikäinen olen. Itsekään en ole hanakka ikää utelemaan. Muodostakoon kukin minun iästäni, henkisestä tai fyysisestä, ihan vapaasti oman käsityksensä.

Ikävuodet ovat niin näppärä tapa yrittää luokitella ihmisiä. Suostun olemaan jonkun luvun yli tai toisen alle jos oikein vängätään, mutta lähinnä olen useita vuosia sitten syntynyt ihminen. Tarkka luku on minusta liian epätarkka kertomaan, miten ajattelen, millaista elämää olen elänyt tai mikä minun maailmani on ehtinyt olla tähän saakka. On kiinnostavampaa keskustella niistä asioista ilman otsaan tatuoitua ennakkoasennenumeroa.

Ikä voi olla suhteellinen käsite. Hyvinkin nuori voi olla henkiseltä iältään tai kokemuksiltaan kypsä, kun taas hyvinkin vanha voi käyttäytyä epäkypsän minäminä-lapsen lailla. Jotkut ovat synnynnäisiä keski-ikäisiä ja näyttävätkin siltä jo 25-vuotiaina. Toiset keräävät vuosia ihonsa alle mutta se näkyy vain viisautena, ei vanhenemisena. Tunnen ihmisiä, jotka eivät oikeasti näytä tai tunnu vanhenevan, enkä tarkoita tässä ulkoisia tunnusmerkkejä, kuten ryppyjä, hiusten harvenemista tai ohenemista tai kilojen kerääntymistä ikäviin paikkoihin. Tulee itsellenikin ikää lisää ihan samassa tahdissa kuin muillekin, mutta en halua keskittyä iän ajattelemiseen ja siitä murehtimiseen. Sehän yleensä on yleisempää: murehtia sitä, kuinka vanha on.

Ystävän syntymäpäiväjuhlissa lähelläni istunut, viittäkymmentä vuottaan ilmeisesti melko pian juhliva nainen huokaisi puolestaan aidosti tyytyväisenä, että hän oli onnellinen täyttäessään neljäkymmentä vuotta. Voi uskaltaa sitten jo olla, mitä on. Viisikymppisenä voi sitten jo tehdäkin, mitä haluaa!

Kokeilkoon se, joka nämä vuodet saavuttaa. Sen sijaan, että murehtisi harmaitaan, makkaroitaan ja sitä, mitä on menettänyt. Elämää on vielä jäljellä jokaisen syntymäpäivän jälkeen, vietti niitä tahi ei.